Olen viime vuosina alkanut heräillä liian aikaisin. Yleensä siinä neljän ja viiden maissa aamuyöllä jokin harmillinen ajatus pyörii päässä ja kasvaa elämää suuremmaksi stressitekijäksi.
Lukeminen auttaa. Aina vain ei jaksa.
Silloin alan käydä mielessäni läpi listoja. Jalkapallon miesten MM-kisahistoria toimii aika hyvin. Kertaan voittajat aikajärjestyksessä. Jatkeeksi voi vaikka pohtia, mikä maa on hävinnyt finaalissa useammin kuin muut (Saksa, 1966, 1982, 1986, 2002).
Jos hyvin käy, niin kohta jo nukunkin.
Päiväsaikaan listat ja tilastot eivät näytä yhtä hyviltä kuin aamuyöllä. Tässä siis kuorrutteeksi analyysia. Miksi aina samat maat juhlivat MM-kisoissa?
 |
| 1930: MM-finaalin nahkapallo. Jalkapallomuseo, Manchester. Wikimedia Commons. |
Tervetuloa mestaripooliin
Jalkapallo on maailman suosituin urheilulaji. Sitä on vaikea uskoa, kun silmäilee miesten MM-kisojen voittajalistaa (ks. lopussa). Vuodesta 1930 järjestetyn kisan voittopokaali on jaettu 22 kertaa. Mestaruuden on vienyt vain kahdeksan maata.
Kun vuoden 2026 MM-semifinalistit selvisivät, voitiin todeta, että mestaruusmaiden määrä ei kasvanut. Argentiina (3 voittoa), Ranska (2), Englanti (1) ja Espanja (1) olivat MM-kärkikahinoista tuttuja nimiä.
Vielä tutumpia olisivat olleet Brasilia (5 voittoa), Italia (4) ja Saksa (4). Ne ovat voittaneet MM-kisat peräti 13 kertaa eli keskimäärin enemmän kuin joka toinen kerta.
Koko maailman laji – ja vain muutama voittaa. Kuulostaa suurvaltojen kartellilta!
Asiallisempi ilmaisu on mestaripooli. Se alkoi muodostua jo varhain. Vuodesta 1938 alkaen miesten MM-kisojen semifinaaleissa on aina esiintynyt vähintään yksi aiempi mestari. Nyt siis kaikki semifinalistit olivat voittajamaita. Samanlainen neljän suora koettiin jo 1970 ja toistamiseen 1990.
Mestaripooliin on vaikea nousta. Uusin tulokas on vuoden 2010 maailmanmestari Espanja. Se on lisäksi voittanut EM-kisat neljästi eli useammin kuin mikään muu maa. Tätä kirjoittaessani se oli juuri raivannut tiensä MM-finaaliin 2026.
Aika lähteä?
Mestaripoolista voi pudota. Uruguay vei mestaruudet 1930 ja 1950. Paluusta ei näy merkkejä.
Ainoana maana jokaiseen MM-turnaukseen yltänyt Brasilia on putoamisuhan alla. Sen peli on ailahdellut sitten viime pokaalin 2002. Toisaalta pitkä mestaruustauko rasitti sitä jo vuosien 1970 ja 1994 välissä. Ensi kerralla olisi jo syytä voittaa (hyvin suurella syyllä, onhan Brasilia vanha suosikkini)!
Italia ei ole päässyt MM-kisoihin 12 vuoteen, mutta tällä välin se on pokannut EM-kullan. Saksakin rämpii. Toisaalta se on nostanut pokaalin säntillisesti joka toinen vuosikymmen, viimeksi 2014.
Englanti piipahti poolissa voitettuaan kotikisat 1966. Se on vakavasti yrittänyt ängetä takaisin, mutta miesten peleissä muita mestaruuksia ei ole kertynyt. MM-polku 2026 päättyi sekin välieriin. EM-kisoissa voitto on viime kerrat ollut hyvin lähellä.
 |
| 1966: MM-finaalin nahkapallo. Jalkapallomuseo, Manchester. Wikimedia Commons. |
 |
| 1986: synteettinen pallo tulee MM-kisoihin. Wikimedia Commons. |
Mestaripooliin kuuluu siis kuusi maata. Sattuipa vuosina 2002–2022 hassusti niin, että nämä maat eli Brasilia, Italia, Espanja, Saksa, Ranska ja Argentiina voittivat MM-kullan perä perään. (Tämä fakta oli viimeisin aamuyön löytöni. Toista vastaavaa jaksoa ei MM-historiassa esiinny.)
Usein MM-finaaleissa käydään mestaripoolin sisäistä kamppailua, niin tänäkin vuonna. Joskus loppuotteluun etenee jokin ulkopuolinen seikkailija, kuten Alankomaat 2010 tai Kroatia 2018. Siellä niitä odottaa häviö.
Mikä oikein tekee mestaripoolista ylivoimaisen?
Systeemistä perintöön
Ensinnäkin mestaripooli on rakentunut institutionaalisesti. MM-systeemi suosii suosikkeja. Tämän vuoden kisoissa käytettiin tenniksestä tuttua ottelukaaviota, jonka tarkoituksena on pitää ranking-kärjet mahdollisimman pitkään erossa toisistaan.
Systeemi ruokkii itse itseään. Eniten ranking-pisteitä saa MM-kisoista.
Suurempi syy on se, että mestaripoolin maissa vallitsee voittamisen kulttuuri. Tämä bisnesmaailmasta urheiluun kulkeutunut ilmaisu tarkoittaa sitä, että oikealla tavalla vaalittu menestys luo lisää menestystä.
Mestaripoolin maissa jalkapallokulttuuri on syvää ja intohimoista. Talous- ja tietopohja ovat vankkoja, ja nuorisoakatemiat ovat pitkälle kehittyneet. Kansalliset pääsarjat tarjoavat maailman laadukkainta työympäristöä. Mestaripoolin maat ovat väkirikkaita, niillä riittää pelaajaresurssia. Tästä on hyötyä pitkissä turnauksissa.
Luulisi, että voittoa vailla olevien maiden jano olisi kovempi kuin mestaripoolin mailla. Englannilla varsinkin kiiltää kulta koko ajan silmissä. Aina se katse lasittuu. Vai puristaako pelikenkä?
Voittamisen kulttuurissa oleellista on, että pelaaminen nojaa vahvaan, elävään perintöön.
Oikein vaalittu perintö luo itsetuntoa ja voimaannuttaa. Mestaripoolin maat eivät tunne menneisyyden painolastia selässään. Ne seisovat jättiläisten harteilla ja uskovat, että tappiotilanne käännetään viime hetkillä voitoksi. Niin se monesti käännettiin myös MM-kisoissa 2026.
 |
| 2006: MM-finaalin pallo. Wikimedia Commons. |
 |
| 2026: MM-pallo lohkoarvontatilaisuudessa. Wikimedia Commons. |
Täytyy välillä hävitäkin
Voittamisen kulttuuri ei ole aukoton. Häviäminen on vääjäämätöntä. MM-kisat järjestetään joka neljäs vuosi. Jos kuulut kuuden maan pooliin, nostat pokaalin keskimäärin 24 vuoden välein.
Voittamisen kulttuuria leimaakin ymmärrys häviämisen kulttuurista. Jokainen voittajapoolin maa on joskus tuudittautunut liikaa menestyksen varaan. Tänä vuonna Ranska porskutti itsevarmana kohti mestaruutta, kunnes välierissä vastaan tuli Espanja.
Perintöä on kunnioitettava ja toisaalta aika ajoin myös uudistettava.
Itse poolia häviämiset eivät ole hetkauttaneet. Se pelaa edelleen omassa sarjassaan. Peli on loistavaa, mutta samojen nimien toistuminen tylsää – ja sopivan uneliasta.
***********
MM-kisojen voittajat ja kakkoset
1930 Uruguay, Argentiina
1934 Italia, Tsekkoslovakia
1938 Italia, Unkari
1950 Uruguay, Brasilia
1954 Saksa, Unkari
1958 Brasilia, Ruotsi
1962 Brasilia, Tsekkoslovakia
1966 Englanti, Länsi-Saksa
1970 Brasilia, Italia
1974 Länsi-Saksa,Alankomaat
1978 Argentiina, Alankomaat
1982 Italia, Länsi-Saksa
1986 Argentiina, Länsi-Saksa
1990 Länsi-Saksa, Argentiina
1994 Brasilia, Italia
1998 Ranska, Brasilia
2002 Brasilia, Saksa
2006 Italia, Ranska
2010 Espanja, Alankomaat
2014 Saksa, Argentiina
2018 Ranska, Kroatia
2022 Argentiina, Ranska
(2026 Argentiina/Espanja)