2017-08-28

Kun "jazz" tuli Suomeen

Ilta alkaa olla pitkällä. Puen pyjaman päälleni ja annan sormieni tanssia näppäimistöllä. Haen nettiosoitteen koneeltani.

On aika yleisesti tunnustettu se tosiseikka, että jazz tuli Suomeen vuonna 1926 Andania-nimisen laivan mukana. Atlantin valtameren yli seilanneen laivan laskusiltaa pitkin Helsinkiin asteli amerikansuomalaisista muusikoista koottu yhtye Andania Yankees. Se toi mukanaan uuden muotirytmin, josta sitten suomalaiset muusikot ja yleisö innostuivat. 

Jazz ei kuitenkaan tuossa vaiheessa ollut suomalaisille kokonaan tuntematon käsite. Ravintoloissa oli jo jonkin aikaa esitetty saksalaismuusikkojen tuomaa "melujazzia", joka tosin ei niinkään muistuttanut amerikkalaista rytmimusiikkia vaan yhdisteli kabaree-perinnettä ja salonkiorkesterityyliä. Suomi-jazzin historiaa selvittänyt Jukka Haavisto viittaa Kalevi Koukkusen etymologisiin tutkimuksiin ja muistuttaa kirjassaan Puuvillapelloilta kaskimaille: jatsin ja jazzin vaiheita Suomessa (1991, vapaa e-kirja 2016) , että termi "jazz" rantautui Suomeen jo vuonna 1919, tarkemmin ottaen lokakuun ensimmäisenä päivänä, kun pakinoitsija Olli eli Väinö Nuorteva kirjoitti Iltalehdessä (lehdellä ei ollut mitään tekemistä nykyisen Iltalehden kanssa) uudesta muotitanssista: "Jazz on muuan raakalaisimpia, järjettömimpiä ja tietysti rumimpia hyppelyitä, mitä tylsät neekeriaivot ovat keksineet."  Ollin analyysi uudesta ilmiöstä, jota hän ei ollut omakohtaisesti kuullut eikä nähnyt, on yksi suomalaisen musiikinhistorian kuuluisimpia lausahduksia. Pakinansa lopuksi Olli tarjosi jazzin tilalle itse keksimäänsä tanssityyliä, jossa pyöritään niin vinhasti, että kaikki lopulta pökertyvät.

Olisi hienoa väittää, että kuukausia kestäneen uupumattoman tutkimustyön seurauksena voin ilmoittaa, että Olli ei ollut asialla ensimmäisenä. Ei tosiaan ollut, mutta joudun jättämään sankaritutkijan tarinani johonkin toiseen yhteyteen. Olli-faktan kumoamiseen minulta kului yhdeksän sekuntia ja tarkempien tietojen hankkimiseen viisi minuuttia.

Dagens Press 27.5.1919

Ernst Rolf
Ensimmäisenä aiheesta kirjoitti Dagens Press toukokuun 27.päivä 1919. Kohtalaisen pitkä joskin anonyymi kirjoitus esitteli ulkomaanuutisia-palstallaan ruotsalaisen revyykuningas Ernst Rolfin  näkemyksiä jazzista. Rolf oli vastikään vieraillut Englannissa, ja hän oli kirjoittanut matkastaan ruotsalaisessa Veckojournalen-lehdessä. Matkakertomuksessa kuvattiin uutta muotitanssia, jazzia, jota Rolf oli nähnyt Albert Hallissa Lontoossa. Tässäkin jazz siis paljolti kytkettiin tanssiin ja näyttämötaiteeseen, mutta artikkelissa annettiin ymmärtää, että kyse oli myös musiikillisesta tyylistä, jossa muun muassa banjoilla ja rummuilla on tärkeä rooli. Kirjoituksessa jopa mainittiin yksi yhtye, Original Dixieland Jazz Band

Käytännössä Dagens Pressin juttu oli referaatti Ernst Rolfin artikkelista. Kunnia "jazzin" tulosta Suomeen kuuluu siis osin Rolfille – ja Ruotsille. Eli jazz musiikkina tuli Andanian mukana Yhdysvalloista, mutta käsitteenä se rantautui Suomeen sanomalehditse Ruotsin kautta.

Dagens Press kirjoitti jazzista lisää myöhemmin kesällä 1919 (8.7. ja 3.9.), ja asialle ehtivät ennen Ollia myös monet muut lehdet. Suurin osa niistä oli ruotsinkielisiä: Hufvudstadsbladet 9.7.1919 (artikkeli amerikkalaisesta musiikista) ja 27.8.1919, Åbo Underrättelser 17.8.1919 ja Vasabladet 11.7.1919.

Savo 1.7.1919


Suomenkielisistä lehdistä ensimmäisenä jazzin mainitsi kuopiolainen Savo, joka kirjoitti 1.7.1919 lyhyesti, miten viimeisin muotitanssi on nimeltään "Jazz". Lehden mukaan jazz syntyi Amazon-joen "alkukansan" keskuudessa, josta se kuljetettiin Yhdysvaltoihin ja sieltä Eurooppaan. "Pian kai sen näemme täälläkin. Kuuluu olevan rivoa tai kaunista riippuen tanssijoista, mutta muistuttaa tangoa tai one stepiä." Ennen Ollia asialle ehtivät myös oululainen Kaleva (30.8.) ja Viipurissa ilmestynyt vasemmistolainen Kansan Työ (3.9.). Ne käyttivät ilmeisesti samaa ulkomaista lähdettä kertoessaan uudesta pariisilaisesta villityksestä, vain kutsuvieraille tarkoitetusta pyjamajuhlasta, jossa rytmistä huolehtii jazz-orkesteri. 

Suomessa ei kauan vitkuteltu: ensimmäisenä uuden muotitanssin opetusta tarjottiin Oiva Leinon tanssikurssilla jo lokakuun alussa Helsingissä Senaatintorin laidalla. Tiedossa ei ole, miten tanssikurssin musiikki oli järjestetty.

HS 3.10.1919


Jazzin rantautumisen tarkempi haarukointi on vain yksi esimerkki Kansalliskirjaston digitaalisen kirjaston autuudesta (olen aiemmin käsitellyt "tangon" rantautumisen ajankohtaa). Tällä hetkellä kirjaston kautta voi tutkia kaikkia vuoteen 1920 mennessä Suomessa julkaistuja sanoma- ja aikakauslehtiä. Ei tarvitse kuin kirjoittaa hakukenttään "jazz", valita ajankohdaksi vaikkapa 1890–1919 ja seuloa tuloksista asiaan kuulumattomat ehdotukset (kuten Pa-jazz-o), ja aarrearkku avautuu. Kansalliskirjastolla on takataskussaan tarjottavanaan vielä uudempaakin materiaalia, mutta tekijänoikeudet asettavat rajoituksensa aineiston julkiselle avaamiselle. Mutta onhan tätä jo tässäkin.  


Aukaisen pyjamani ylimmän napin. Tekee mieli tanssia. Olen nähnyt samanaikaisesti menneeseen ja tulevaan, ja kokemani perusteella rohkenen ennustaa, että kyseessä ei ole ohimenevä digivillitys vaan syvällinen muutos. Se muistuttaa jazzia tai tangoa ja tulee muuttamaan käsitystämme siitä, mistä me olemme tulleet ja keitä me olemme.

1 kommentti:

  1. No sellainen pieni kommentti, että kyllä vanhalla ja uudemmalle iltalehdellä on yhteistä se, että kumpikin on Uuden Suomen "spin-off" ja kumpikin perustettiin oikeastaan pelastamaan äitijulkaisu talousahdingolta. Vastaperustettu Uusi Suomi halusi profiloitua erilaisena ja rohkeana ja siksi Ollin pakinat sopi siihen oikein mainiosti.

    VastaaPoista