Lapset häviävät Euroviisuissa, mutta onneksi on Lordin poika

 Päivä oli ollut poutainen, ja lämpötila oli huidellut jopa kuuden plusasteen tietämillä. Talvi oli lopulta kääntynyt kevääksi, ja ulkoleikeissä oli jo ihan eri meininki. Rohkeimmat olivat riisuneet villapiponsa vanhempien silmien niin välttäessä.  


Mutta nyt oli ilta. Eikä mikä tahansa ilta vaan lauantai-ilta, huhtikuun kuudes päivä. Televisiossa alkoi Eurovision laulukilpailu. Ohjelmatiedoissa oli mainittu, että kyseessä oli suora värilähetys Englannista. Sehän sopi, meillä oli uusi väri-tv, tietojeni mukaan korttelin ensimmäinen. Show'n aloitti Suomen edustaja Carita Holmström. 


Hieraisin silmiäni. Pitkä päivä painoi päälle. Nyt olisi vain jaksettava.


Mihin Abba unohtui?

 

Carita Holmströmin hillityn rullaava edustuskappale Älä mene pois oli vuoden 1974 Euroviisu-finaalissa kääntynyt uudelle muotikielelle ja totteli nimeä Keep Me Warm. Se ei auttanut. Esiintyjiä oli 17, Suomi jäi sijalle 13. Kilpailun voitti ruotsalainen Abba-yhtye sävelmällään Waterloo. Esitys muistutti tuolloin pinnalla ollutta kimallerockin tyyliä. Se tyyli unohtui toviksi, mutta Abba jäi, kuten hyvin tiedetään. 

 

Jotain muutakin unohtui. Internetistä löytyy nykyisin Abban voittoveto laadukkaana tallenteena, mutta vaikka olen katsonut tuon legendaarisen kolmeminuuttisen monta kertaa, tuntuu kuin silmieni edessä olisi täysin tuntematon näky. En millään muista Abban esitystä. Mitä oikein tapahtui?

 

Minä kai nukahdin. Kesken kisan. Finaali alkoi Suomen aikaa kello 22.30. Olin pikkupoika ja menin tavallisesti nukkumaan yhdeksän maissa. Jaksoin sinnitellä normaalia pidempään mutten tarpeeksi. Suomen kappale jäi mieleeni, viisuhistorian kuuluisin esitys ei.


Abba voitti, minä nukuin.
Kuvakaappaus Eurovision laulukilpailusta 1974.

 

Kenen prime time?

 

Tämä muisto tai pikemminkin siis muiston puute nousi mieleeni euroviisuviikolla 2023. Kilpailu järjestettiin taas Englannissa. Semifinaalit ja finaali olivat viisusääntöjen mukaisesti tuttuun tapaan tarjolla suorina prime time -lähetyksinä. 


Televisiokielessä prime time tarkoittaa ajankohtaa, jolloin lähetykset tavoittavat mahdollisimman laajan yleisön. Eri maissa on eri prime time -käsitykset, mutta yleensä paras katseluaika asettuu jonnekin klo 19:n ja 23:n väliin. 

 

Euroviisujen kannalta ongelmana on se, että viiden aikavyöhykkeen Euroopassa ei ole yhteistä prime timea. Vuoden 2023 kisajärjestäjinä olivat Iso-Britannia ja Ukraina. Iso-Britanniassa viisulähetykset alkoivat klo 20. Ukrainassa kuten myös Suomessa kello oli silloin 22. Armeniassa kilpa käynnistyi vasta klo 23. 

 

Päätösajankohdan voi kukin laskea itse. Finaalilähetys on viime vuosina kestänyt kolme ja toisinaan jopa neljä tuntia.

 

Euroviisujärjestäjät ylistävät mielellään sitä, miten tapahtuma tuo koko maanosan yhteen ja yhdistää kaikkia ihmisiä. Ei tuo eikä yhdistä. Lapset jäävät ulkopuolelle. Ehkä lapsilla riittää energiaa katsoa suorien lähetysten ensimmäiset esitykset, mutta siinä vaiheessa, kun siirrytään puhelinäänestyksiin, pitkät tunnit ottavat veronsa ja yhden ihmisryhmän ääni jää kuulumatta (tai kahden, meneväthän monet ikäihmisetkin varhain nukkumaan). 

 

Lasten poissulkeminen ratkaisun hetkiltä on sääli ja vääryys.

 

Lapsekkaat voittajat

 

Viisut jättävät lapsille merkittäviä vaikkakin siis vaillinaisia muistoja. Näin käy sukupolvi toisensa perään. Se johtuu siitä, että Euroviisut on musiikkikilpailun lisäksi myös lastentapahtuma.


Viisuviikon aikana lapset näkyvät kilpailun kuvastossa monin eri tavoin. Itse viisuesityksissä on lapsiin vetoavaa kvaliteettia. On rallatuksia ja värikylläisyyttä, on melskausta ja liikettä, on kiehtovia pahiksia, jaloja hyviksiä ja muita fantasiahahmoja. 


Lordi voitti Euroviisut 2006. Imdb.

 
Tyttäreni jätti hämmentävän viestin automme ikkunaan vuonna 2006. JM.


 

Usein nämä kvaliteetit löytyvät myös voittajaesityksistä. Lordin voitto 2006 oli merkkitapaus suomalaiselle lastenkulttuurille. Päiväkotien pihoilla rallateltiin hardrockhalleluujaata ja lastenvaatteisiin alkoi ilmestyä pääkalloja ja muuta raskaan rockin kuvastoa. 

 

Vuonna 2023 tämän fantasiaroolin otti haltuun Käärijä. Laulaja näytti Marvelin supersankarilta ja oli kuin Mr. Lordin kauan kadoksissa ollut poika. Käärijän ansiosta aikuisetkin muuttuivat lapsiksi. Viisuviikon edetessä suomalaisten virastojen, yritysten ja yhteisöjen some- ja meemiaskartelut laulajan vihreästä bolerosta ja pottatukasta räjähtivät laajaan tietoisuuteen. 


Suomen evankelis-luterilainen kirkko puki someviestissä Helsingin tuomiokirkon Käärijä-asuun. Twitter @kirkko_evl. 9.5.2023.

 

Käärijä-huuman jälkiä seuratessa tuntui kuin olisi päätynyt aikuisten päiväkotiin. Se oli uudenlaista leikkivää ja brändäävää nationalismia ja antoi hieman lohtua: lapsekkuus sentään elää ja voi hyvin. 

 

Mutta nykyaikaa olisi sekin, että suorat euroviisulähetykset siirtyisivät aikaisempaan ajankohtaan. Että oikeilla lapsilla ympäri Eurooppaa olisi televisiotapahtumaan mahdollisimman tasavertainen pääsy.

 

Lisätietoa


Lisa-Jayne Lewis: Time to shine, time to change Eurovision's starting time. ESC Insight Sep 21, 2017.

Valtteri Mäkelä: Brändi hei – tartu Käärijään ja opi uutta. Louhos Digital Blogi 10.5.2023.