Itärajan
taakse jäänyt kuuluisa puisto heräsi muistoina henkiin kuusi vuosikymmentä vuotta
sitten. Haikea valssisävelmä on edelleen yksi myydyimpiä levytyksiä Suomessa.
Mikä teki siitä menestyksen, ja minkälainen tarina siihen kätkeytyy?
Suomalaiset
levy-yhtiöt ryhtyivät 1950-luvulla jakamaan artisteilleen kultalevyjä
tunnustukseksi erinomaisesta levymyynnistä. Ensimmäisenä kultalevyn sai
iskelmälaulaja Annikki Tähti (s. 1929), jonka esittämä Muistatko
Monrepos'n myi lopulta yli 38 000 kappaletta. Se on kautta aikojen
viidenneksi myydyin single Suomessa. Laulun sävelsi Erik Lindström (1922–2015)
ja sanoitti Aili Runne (1920–1999).
Vuonna
1955 levytetyn laulun menestystä on selitetty Karjala-kaiholla. Viipurin
Linnasaaressa Suomenlahden rannalla sijainnut Monrepos oli Euroopan
kuuluisimpia yksityisiä puistoja. Poluista, kaarisilloista, obeliskeista ja
muista muistomerkeistä tunnettu 161 hehtaarin kokoinen puisto oli valmistunut
1800-luvun vaihteessa.
Suosittu
matkailukohde selvisi toisesta maailmansodasta lähes vaurioitta, mutta se
joutui Neuvostoliiton haltuun. Puistosta tuli suomalaisille menetetyn Karjalan
symboli, jonka merkitystä ylläpitivät muun muassa kuvakirjat ja
postikortit.
 |
| Monrepos'n kaarisilta Knackstedt & Nätherin kuvakortissa,
tarkka ajankohta tuntematon. Kuva Museoviraston kokoelmista.
|
Vaikka
kappaleessa ei mainittu Karjalaa eikä Viipuria, useimmat suomalaiset tiesivät,
mitä Annikki Tähti tarkoitti, kun hän lauloi muistavansa ”puiston kaunehimman,
ihanimman Monrepos’n” ja sen ”kaunehimmat kaarisillat” ja ”ihanimmat
kuudanyöt”, jotka hän on ”iäks syömmeen” kätkenyt. Kenties laulun tekijät ja julkaisijat vihjasivat tähän tunnettuuden ja muistamisen oletukseen itsekin jättämällä kysymyslauseen muodostavan kappaleen nimen perästä kysymysmerkin pois.
Laulun
menestystä siivitti jazzmuusikko Erik Lindströmin melodinen mollisävellys,
josta on kuultavissa enteitä svengaavamman iskelmän läpimurrosta.
Lindströmin Ranskalaiset korot vuodelta 1959 oli jo silkkaa
jazziskelmää.
Monrepos-hittiin
liittyy kaihoisa romanssi. Aili Runne o.s. Piippo tutustui kesällä 1939
Viipurissa vänrikkiin, joka pyysi nuorta naista elokuviin ja ravintolaan. Aili
halusi kuitenkin puistoon, johon hän oli ihastunut neljää vuotta aiemmin
kesätöiden lomassa.
Romanssi
syttyi, mutta se tukahtui sodan roihujen alle.
Aili Piippo
meni myöhemmin naimisiin muusikko Ossi Runnen veljen Allanin kanssa. Avioliitto
ajautui vaikeuksiin, ja Aili Runne alkoi kirjoittaa runoa muistojen puistosta.
Se päätyi levytettäväksi, kun äänilevykaupassa työskennellyt Runne tapasi Erik
Lindströmin ja tarjosi tälle sanoituksiaan.
Vaikka Muistatko
Monrepos'n oli jättimenestys, ei sanoittaja hyötynyt siitä kuin
nimeksi. Aili Runne sai pienen kertakorvauksen, jolla yksinhuoltaja osti perheelleen
veivattavan pulsaattoripesukoneen. Erik Lindström sen sijaan neuvotteli
paremman sopimuksen ja tuli esittelemään sanoittajakumppanilleen
Monrepos-tuloilla hankittua uutta autoa.
1950-luvun
Suomessa ammattisanoittajia oli hyvin vähän. Heille maksettiin palkkioita
vaihtelevin käytäntein. Aili Runne oli sittemmin mukana etujärjestötoiminnassa
parantamassa sanoittajien asemaa. Tekijänoikeustuloja Monrepos-hitistä hänelle
alkoi kertyä 1970-luvulla, kun sanoittajat hyväksyttiin Teoston
jäseniksi.
 |
| Annikki Tähti, Erik Lindström ja Aili Runne Monrepos-hitin aikoihin. Kuva Tahtipuikko-blogin sivuilta, tarkempi alkuperä tuntematon. |
Karjala
ei jättänyt Aili Runnetta rauhaan. Hänen toinen tunnettu kaihokappaleensa Laps'
olen Karjalan syntyi 1960-luvulla. Sen hän sävelsi itse.
Monrepos-haaveet puolestaan olivat toteutua, kun Runnetta kosiskellut vänrikki
näki iltapäivälehden syntymäpäivähaastattelussa tutun tyttönimen. Mies saapui
kahdenkymmenen ruusun kera entisen heilansa luokse, mutta tämä ei enää halunnut
virvoittaa vanhaa lemmenliekkiä.
Muistatko
Monrepos'n koki
uuden tulemisensa vuonna 2002, kun Annikki Tähti esitti kirpputorin johtajaa
Aki Kaurismäen menestyselokuvassa Mies vailla menneisyyttä.
Koskettavassa konserttikohtauksessa Tähti lauloi ensihittinsä rautalankayhtyeen
säestämänä. Elokuva nosti pitkän uran tehneen suosikkilaulajan jälleen
parrasvaloihin.
Monrepos'n
puisto sen sijaan on kadottanut loistonsa. Puisto nimettiin neuvostoajan
lopulla suojelukohteeksi, mutta restaurointiyrityksistä huolimatta alue ja
siihen kuuluvat rakennukset ovat päässeet rapistumaan.
Lähteet
Pekka
Hakala: Herään siihen, että laulua tulee. Helsingin Sanomat 22.2.1990.
Juha
Henriksson & Erik Lindström: Svengaten, Erik. Erik Lindströmin
elämä ja musiikki. Tammi 2005.
Leena
Rossi, toim.: Saanko luvan? Iskelmä-Suomen ilmiöitä 1900-luvulla. K
& h 2005.
Sirpa
Runnen haastattelu. Musiikkiarkisto JAPA.