Ihana kamala modulaatio

Kuulutko niihin, jotka saavat oksennusreflektin kuullessaan Eurovision laulukilpailussa taas yhden laulajan siirtyvän loppumetreillä sävellajissa ylöspäin? Vai repeätkö nauruun? Tai ehkä olet niitä, joille mikään muu ei voisi tuottaa suurempaa mielihyvää? 

Euroviisujen epävirallisiin tavaramerkkeihin lukeutuva modulaatio eli sävellajin vaihdos herättää tunteita.

 

Onko kyseessä klisee? Tietenkin. Modulaatio on ollut mukana siitä lähtien, kun viisut käynnistyivat 1956 ja kilpailukappale numero kaksi esitettiin. Kyseessä oli Lys Assian Das alte Karusell. Tuossa vaiheessa asiaan ei kiinnitetty sen suurempaa huomiota, mutta kun menetelmä alkoi yleistyä 1960-luvun lopulla, moni ryhtyi miettimään, onko tässä mitään järkeä. 

 

Siinä mielessä oli, että modulaation siivittämät kappaleet voittivat viisut viisi kertaa peräkkäin 1967–1971.

 

Aikakauden popmusiikissa sävellajin vaihdoksia käytettiin vaihtelevasti, niitä löytyy esimerkiksi The Beatlesin tuotannosta, mutta mitenkään yleistä se ei ollut. Ja jos keinoa käytettiin, siitä ei yleensä tehty suurta numeroa. Ei tehty vielä viisuissakaan tässä vaiheessa. Sandie Shaw'n vuoden 1967 voittokappaleessa Puppet on a String sävellaji vaihtuu ylöspäin ilman suuria elkeitä, melkeinpä huomaamattomasti.

 

Modulaatioon alettiin kiinnittää enemmän huomiota vasta 1990-luvulla, usein asialla olivat ruotsalaiset viisukuningattaret kuten Carola ja Charlotte Nilsson. Suuri murros koettiin vuosituhannen vaihteessa, kun niin sanottu orkesteripakko poistui viisujen säännöistä ja alettiin panostaa televisiospektaakkeliin. Huomattiin, että modulaatio on aika näppärä tehokeino myös visuaalisesti. Tanskalaisen Olsen Brothersin voittajakappaleesta Fly on the Wings of Love löytyi vuonna 2000 loppuhuipennuksena lasermainen äkkimodulaatio.

 

Viisumodulaatio vuoden 2021 malliin: Norjan TIX siirtyy yhden sävelaskeleen ylöspäin kappaleensa Fallen Angelin kohdassa 02:15. Kuva: NRK.

Vielä enemmän vaikutti se, että voittajavalinnoissa siirryttiin asiantuntijaraadeista puhelinäänestyksiin. Suuri yleisö tuntui rakastavan modulaatioita! Tilastojenkin perusteella 2000-luvun alku oli modulaation kulta-aikaa. Monesti Itä-Euroopan maat osasivat parhaiten hyödyntää tätä menetelmää. 

Kun 2010-luvun vaihteessa Eurovision laulukilpailussa ryhdyttiin laskemaan pisteitä sekä asiantuntijaraatien että puhelinäänestysten perusteella, modulaation suosio alkoi laskea. Mutta ei se minnekään kadonnut. Vuoden 2021 kisoissa niitä kuullaan yhä vain, kenties jopa aiempaa tyylitellymmin. Koska kappaleet kilpailevat keskenään ja koska euroviisut ovat yhtä lailla estradiviihteen perinnettä kuin musiikkitapahtuma, nostattavia hetkiä tarvitaan. 

 

Modulaatio on ratkaisu, halusit sitä tai et.

 

Aiheesta lisää Lähikuvassa 1/2021 ilmestyneessä artikkelissani Tapaus modulaatio – huomioita Eurovision laulukilpailun musiikillis-visuaalisesta menestysreseptistä.