Vuoden 2021 Eurovision laulukilpailu oli yllätysten kilpailu. Kyseessä saattoi olla uusi käänne vuonna 1956 alkaneen kisan historiassa.
Suurin voittaja Euroviisuissa oli oma kieli. Kärkiviisikossa oli neljä maata (Italia, Ranska, Sveitsi, Ukraina), joiden edustuskappale esitettiin laulajan omalla äidinkielellä. Onko englannin valta hiipumassa? Koetaanko esiintyjien kohdalla oma äidinkieli aitona asiana?
Suoratoistoviihteen aikakaudella yleisö on tottunut katselemaan ja kuuntelemaan muitakin kuin englanninkielisiä kulttuurituotteita. Se näkyi nyt myös viisutuloksissa.
Englannin kielen muuttunutta asemaa kuvasi parhaiten se, että Iso-Britannian edustuskappale ei saanut pistettäkään.
Suurvalta-asemat horjuivat muutenkin. Yleensä kärkisijoilla keikkuu Ruotsin edustuskappale ja lisäksi lukuisia sävellyksiä, joiden takaa löytyy ruotsalaisia tekijänimiä. Ei tänä vuonna. Ruotsi jäi sijalle 14. Valta-asema näkyi enää siinä, että kisan vastaavana johtajana oli taas ruotsalaisnimi, edellisvuonna tehtävässä aloittanut Martin Österdahl.
Rockia koronan aikaan
Viime vuosina populaarimusiikin valtavirrasta hiipunut rock rymisteli nyt maailman suurimmassa musiikkitapahtumassa ja pärjäsi kilpailussa paremmin kuin koskaan. Italian Måneskin voitti ja Suomen Blind Channel oli kuudes.
Rockmusiikki osoitti olevansa kaikkea muuta kuin kuollut. Yleisöäänissä kiinnostus kovaäänisiin yhtyeisiin näkyi vielä selvemmin: Italia oli ylivoimainen ykkönen ja Suomi neljäs.
Jäikö voittajakappaleen melodia mieleen? Tuskinpa vain. Myös monissa muissa kisojen menestyskappaleissa äänestäjiä viehätti jokin muu kuin melodia: asenne, rytmi, sanoma, show. Nykyinen popmusiikki ei enää ole sellaista, että se saisi kuulijan viheltelemään mukana.
Kisat järjestettiin koronapandemiasta huolimatta. Italia on ollut Euroopassa koronasta pahiten kärsineiden maiden joukossa. Nyt se sai lohtua haavoihinsa.
Suomenkieliselle yleisölle kisat juontanut Mikko Silvennoinen muistutti mediaraporteissaan, että kyseessä oli Alankomaiden valtion ja tapahtumateollisuuden kokeilu, josta kulttuuriasiat kehnosti hoitaneen Suomen hallituksen tulisi ottaa oppia. Kokeilun tulokset julkistetaan myöhemmin, ja ne ovat kaikkien hyödynnettävissä.
Poikkeus vai ei?
Eurovision laulukilpailussa koettiin 2000-luvun vaihteessa suuri murros. Useiden sääntömuutosten (puhelinäänestyksen nousu, orkesteripakon poistuminen, esityskielen vapautuminen) ja ulkoisten tekijöiden (viestintä- ja esitysteknologia kehitys, Euroopan geopoliittinen murros) seurauksena kisat muuttuivat. Iltapukujuhla vaihtui karnevaaliksi. Uudet maat ja sävelet valloittivat Itä-Euroopan johdolla kärkisijoja.
Aika näyttää, oliko Rotterdamin kisa 2021 merkki uudesta murroksesta. Palataanko kielien rikkauteen? Kuullaanko muutakin kuin suuria balladeja ja dancepoppia?
Euroviisujen nykyhetki ja tulevaisuus vaikuttaa joka tapauksessa vahvalta. Onnittellut voittajille! Ja tsemppiä häviäjille...