Minun Yle 100 – upporikasta ja rutiköyhää

Olin kesän 2022 alussa epätoivon partaalla. Ei ollut töitä, ei edes tiedossa mitään. Selkä oli kipeä, oikeastaan rikki.

Sitten professori Heikki Uimonen otti yhteyttä. Olisi tarjolla lyhyt pesti äänikulttuuria koskevassa tutkimushankkeessa. Vastasin kyllä ja painelin muutama päivä myöhemmin selkä sökönä ja hymynkare suupielessä lääkäriin. Odottelin aulassa pääsyä vastaanotolle ja katselin, kun nuori mies ja nuori nainen räyhäsivät käytävällä, olivat ilmeisesti aineissa tai niitä vailla. 

Puhelin soi. Vastasin. 
 
Siellä oli professori Anu Koivunen, joka soitti uimarannalta ja kertoi, että Yleisradion satavuotishistoriaa koskevassa tutkimusryhmässä oli auennut paikka. Kiinnostaako?
 
Lääkäri patisti minut fysioterapiaan, josta sain sitten pätevät ohjeet selkäni varalle. Hymynkare vaihtui nauruksi.
 
Ihannemaailmassa olisin ketjuttanut kaksi kohdalleni osunutta tutkimushanketta, mutta nyt se ei erinäisistä syistä ollut mahdollista. Valitsin Ylen ja esitin nöyrät pahoitteluni äänikulttuuriporukalle.
 
Heikki Uimonen sanoi kerran, että tutkijan ura on upporikasta ja rutiköyhää. Se jäi mieleen. Loppuvuonna 2022 sain vielä kolmannen osuman, kun pääsin musiikkiperintöä koskevaan tutkimusryhmään. Sitä veti professori Antti-Ville Villén.
 
Olin upporikas onnenpekka.

Virallisesti Yle 100 -hanke ei kestänyt kauan. Työsopimukseni kesto oli 8,5 henkilötyökuukautta. Aavistin, että tämä saattaa ottaa kauemmin. Niin kuin ottikin. Yritin hillitä itseäni ja ripotella työrupeamia pitkin matkaa. Toisaalta halusin olla täysillä mukana alusta loppuun. Vaikea yhdistelmä. Aloitin elokuussa 2022, kirjamme ilmestyi kesäkuussa 2025. 
 
Ei se mitään, minä ajattelin ja ajattelen edelleen. Tällaista ei tule vastaan kuin kerran elämässä, jos silloinkaan. Yle on Suomen historian merkittävin luovan alan työnantaja, eikä sen ohjelmistoa ollut kukaan tutkinut aiemmin. Tarjolla oli ainutlaatuinen työ.
 
Aarrearkku oli loputon. Kirja paisui, siitä tuli lopulta 1,8 kg painava kultakimpale. Paljon jäi käsittelemättä.
 
Toki työ oli myös tuskallista varsinkin loppumetreillä, jotka tuntuivat jatkuvan ja jatkuvan. Viimeistään siinä vaiheessa tutkimusporukan todellinen luonne paljastuu. Me olimme kannustavia toisillemme ja pääsimme kunnialla maaliin. Kiitos Anu, Heidi ja Maiju! Saatiin vielä kunnon julkkaritkin Musiikkitalossa. 

Kulttuurin vuosisata -kirjan julkistus Musiikkitalossa 11.6.2025, 
vas. Anu Koivunen, Maiju Kannisto ja minä. Heidi Keinonen ei 
valitettavasti päässyt paikalle
Kuva: Kari Kallioniemi.

Hyvä työryhmä ja julkkarit – se ei ole mikään itsestäänselvyys. Ei se ole Ylen asemakaan. Keväällä 2025 käsikirjoituksen lähtiessä painoon yhtiö oli juuri käynyt läpi historiansa mittavimmat yt-neuvottelut. Henkilöstö oli saanut jännittää löysässä hirressä viikkotolkulla. 

Lopulta Ylessä näytettiin ovea 156 työntekijöille. Osa heistä oli tullut tutuksi hankkeen aikana. Upporikasta ja rutiköyhää. 
 
Kun kirja ilmestyi, oli taas alkukesä ja oma työnäkymä kapea ja ankea. Höh sentään. Selkä sentään oli ehjä.